Et voi laihtua musiikkipaastolla

Et voi laihtua musiikkipaastolla
Et voi laihtua musiikkipaastolla
Anonim

Joka vuosi ennen pääsiäistä teen seitsemän viikon raittiusjakson, ja koska otin tämän aiheen esiin kirnupiimistä, tiedän, etten ole ainoa, joka tekee. Onneksi tämän paaston tavoitteena ei tarvitse olla laihdutus, vaan keskitytään pikemminkin todistamaan itselleni, että kestän ilman jatkuvaa (itse)hemmottelua.

pää 250
pää 250

Alkoholista ja kahvista luopuminen vaatii edelleen paljon vaivaa. Alkoholittomaksi jääminen on helpompaa, mutta kofeiinittoman jakson ensimmäisinä päivinä minulla oli taas tyypillisiä päänsärkyä, ja tähän asti piti kulua useita viikkoja, jolloin en enää säännöllisesti kiusannut itseäni tuntikausia joka iltapäivä ajatuksella, kuinka olisi kiva juoda herkullista kahvia. Vuosien kokemukseni mukaan vaikka kahviriippuvaiseksi voi tulla, ei se vie enempää kuin n. kymmenestä viiteentoista päivään.

Sen sijaan, että menin viime vuonna täysin sokerittomaksi, valitsin tänä vuonna kolmanneksi jotain uutta, ei kahvia ja alkoholia: hiljaisuuden. Jo lukiossa tein läksyt aina musiikkia kuunnellen, eikä tämä tapa ole muuttunut sen jälkeen. Työskentelen yleensä kotoa käsin, joten jos olen yksin asunnossa 8-10 tuntia päivässä, laitan ainakin musiikkia päälle, annan sen soida taustalla, 8-10 tuntia päivässä.

Työskennellessäni en tietenkään juuri kiinnitä siihen huomiota, mutta silti se parantaa oloani, tekee työstä vähemmän tylsää tai väsyttävää, ja useimmissa tapauksissa se auttaa erityisesti keskittymään. Jos teen tai ostan jotain, mikä ei vaadi paljoa aivotyötä, musiikki tulee vielä enemmän esille. Siivous, juoksu, kuljetus jne. sillä välin musiikki auttaa sinua olemaan ajattelematta. Sammuta mikä ei tarvitse toimia, anna sen levätä.

pää450
pää450

Koska paasto on jatkunut, eli melkein kuukauden, olen istunut kotona täydellisessä hiljaisuudessa joka päivä aamusta iltaan. En ole ottanut mp3-soitinta esiin helmikuun puolivälin jälkeen, missä meninkin. Siihen voi tottua, kuten kaikkeen. Mutta ilman musiikkia arki näyttää hieman harmaamm alta kuin muuten, mikä ei ole mukavaa. Mikään ei sido tarpeetonta energiaa työn aikana. Jalkani eivät lyö rytmiä, ei tökkää, vaan välillä huomaan olevani täysin hajamielinen ja olen varmaan istunut siellä koneen edessä minuutteja, aivot tunnoton. Musiikki ei vie minua eteenpäin, minun on saatava uutta vauhtia itse, jostain.

Nämä minuutit ovat paaston mielenkiintoisimpia: että jostain voi aina ammentaa uutta voimaa, vaikka tavalliset kainalosauvat eivät olisikaan. Jos viikonloppuna ei ole kahvia, musiikkia, olut-viini-cocktailijuhlia, silloinkin - vaikka se onkin vaikeampaa - voimme silti vetää itsemme kasaan ja jatkaa elämää seuraavaan lomaan asti. Sisällä on aina mistä ammentaa uutta voimaa - sellaisella paastolla on hyvä tutustua, mistä se tulee.

Pääsiäiseen on vielä kolme viikkoa jäljellä. Oletko hyväksynyt paaston tänä keväänä?

Suositeltava: