Voin tuskin uskoa, että vielä kaksi vuotta sitten pelkäsin yksinkertaisesti hiivaa. Vielä nykyäänkin pidän sitä, miten taikina herää eloon sen kasvaessa ja muotoutuessaan mystisenä ihmeenä, mutta en enää pelkää sitä, vaan käytän sitä.
Kannustan kaikkia innokkaasti leipomaan leipää, leivonnaisia, kakkuja perheilleen. Kun olet oppinut asian, et halua lopettaa juustosämpylöiden ja saksanpähkinöihin käärittyjen patonkien valmistamista. Tietysti myös leipäkone on hyvä idea, sillä voimme herätä aamulla leivän tuoksuun pienellä energiainvestoinnilla. Minulle auttoi kuitenkin taikinan työstäminen omilla käsilläni. Ymmärrän sen, olen sentään kotona. Vaivaamiseen menee 10-15 minuuttia, jolloin sinun ei tarvitse viettää kohoamisaikaa taputellen. Lapset rakastavat jauhottaa, vaivata, muotoilla ja syödä raakaa taikinaa. Joten meille tämä ei ole enää sitä pakkotyötä, mitä leivän leipominen ennen oli.
Miten se on parempi kuin kauppa? Se maistuu meille paremm alta, vaikka se ei koskaan haisevassa elämässäsi ole kuin tehdasleipomon keksi. Voin vakuuttaa itselleni, että se on jonkin verran terveellisempää, koska en lisää lisäaineita tai massan parantajia. Käytän mitä haluan jauhoja. Jos sille on jotain, panostan myös luomujauhoihin. Maunvahvistimeksi voit lisätä hyvää juustoa, pähkinöitä, paahdettua sipulia, kurpitsaa, joten mitä tahansa, mikä tulee käsiisi.
Gluteeniallergian riskin vuoksi ruokintaa kannattaa odottaa 8-10 kuukauden ikään asti. Mutta sitten, jos perheessä ei ole tällaista taipumusta, lapset purevat erittäin innokkaasti leivän rapeaa kuorta. Nipistän taikinasta pienen palan pois ja rullaan siitä muutamaksi suikaleeksi, eli teen grissiniä. Nämä leipäpuikot ovat sata kertaa parempia kuin rapuja, ja on ihana ilo pureskella niitä vasta kasvavilla hampailla.
Useimmiten kurottaudun joka tapauksessa mahdollisimman yksinkertaiseen reseptiin, josta voi luoda kaikenlaisia muotoja, olipa kyseessä sitten lamellileivät tai pienet kakut. Käytän samaa pizzapohjana, ja jopa makeat kakut eroavat vain siinä, että laitan niihin myös kananmunia. En tiedä liikaa temppuja, mutta jos kiinnitän edes vähän huomiota, luominen onnistuu varmasti.
Aloitan varmistamalla, että kaikki on vähintään huoneenlämpöistä tai haaleaa. Liuotan 15 g tuorehiivaa (tai puoli pakettia kuivahiivaa) 3-3,5 dl haaleaan veteen ja 1 lusikalliseen sokeria. Neste voidaan korvata maidolla, jogurtilla, heralla, mutta hiiva kannattaa aina liuottaa muutamaan lusikalliseen vettä.
Laitan puoli kiloa leipäjauhoja kulhoon, sekoitin siihen 1 tl suolaa. Lisään 2-3 rkl öljyä tai sulatettua voita. Kun hiiva on noussut, sekoitan sen jauhojen kanssa ja vaivaan, kunnes siitä tulee joustava taikina. Vaivaamista tarvitset ehdottomasti 5-10 minuuttia, mutta tämän voi tehdä myös robotilla tai leipäkoneella. Olen huomannut, että tarttumaton mutta hieman märkä taikina on paras lähtökohta. Se voidaan korjata jopa vaivaamisen aikana lisäämällä hieman jauhoja tai vettä.
Jotta leivästä tulee oikeanlainen, puolesta kilosta kannattaa säilyttää vähintään 30-40 dekaa leipäjauhoina, mutta loput voidaan korvata käytännössä millä tahansa: täysjyvä, kaurapuuro, maissi jauhoja, jauhettuja öljysiemeniä. Nämä tekevät kotitekoisesta leivästä todella jännittävää.
Muotoilen taikinasta palloa, lisään päälle hieman jauhoja, laitan kulhoon ja peitän keittiöpyyhkeellä. Jätän sen rauhaan vähintään 3 tunniksi.
Kun kokkare on paistunut jättimäiseksi, vaivaan sen uudelleen ja työskentelen sen kanssa uudelleen vähintään 5 minuuttia. Muotoilen siitä pitkänomaisen leivän ja leikkaa sen yläosan. Laitoin pellille, samalla kun lämmitän uunin 220 asteeseen. Annoin leivän kohota, joten sen tulisi olla vähintään kaksinkertainen. Laitan uuniin, yritän kastella päälle vettä, niin siitä tulee rapea. Paistan hieman yli puoli tuntia, tulee kauniin ruskeaksi, mutta myös kypsyneeksi. Tarvittaessa lasken sillä välin uunin lämpötilaa. Annoin jäähtyä, vaikka meillä on tapana syödä sitä melkein kuumanakin, mutta silloin sitä ei voi leikata kauniisti.
Ági, Ági fóz -blogin kirjoittaja
